Ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöartikkeli –kilpailu, kevät 2016:

 

Voittaja-artikkeli:

 

Tiia Takamäki. Ensihoidon koulutusohjelma, Oulun ammattikorkeakoulu.

 

Mielenterveyspotilaan kohtaaminen ensihoidossa – kirjallisuuskatsaus

 

Mielenterveyspotilaiden määrä ensihoidossa on kasvanut, samalla kun avohoitoa on lisätty ja hoitoaikoja mielenterveyspuolella on lyhennetty. Potilaat voivat olla sairaudentunnottomia sekä haasteellisia tutkia ja hoitaa. Ensihoidon lyhyen kontaktin aikana saadaan arvokasta tietoa potilaan tilasta ja hänen ympäristöstään. Ensihoidossa ei ole käytössä mitään protokollia tai yhtenäisiä käytäntöjä mielenterveyspotilaan kohtaamisen tai haastatteluun.

 

Tarkoitus ja tavoitteet

Opinnäytetyön tavoitteena on hankkia tietoa, jonka perusteella voitaisiin luoda yhtenäisiä toimintamalleja mielenterveyspotilaan kohtaamiseen. Tarkoituksena oli luoda helposti lähestyttävä kirjallinen työ, joka etenee kronologisesti mielenterveyspotilaan kohtaamisesta, tutkimiseen ja haastatteluun. Tutkimuksen tavoitteena on saada konkreettisia ohjeistuksia, miten kohdataan psykiatrinen potilas, miten potilasta voi haastatella ja mitä tietoja häneltä olisi hyvä saada selville. Työn tilaajana toimii Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri.


Menetelmä

Opinnäytetyön menetelmänä toimi integroiva kirjallisuuskatsaus. Lähteenä on käytetty ulkomaisia tutkimuksia ja ohjeistuksia, sekä suomalaista että ulkomaista psykiatrian ja ensihoidon kirjallisuutta.  Aineiston lähdemaina toimivat Suomi, Iso-Britannia, USA sekä Australia. Aineisto analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysia.


Keskeiset tulokset

Tärkeintä mielenterveyspotilaan kohtaamisessa on kunnioittava kohtelu, empaattinen asenne ja potilaan kuunteleminen sekä aito halua auttaa potilasta. Ymmärrys psykiatrisista sairauksista auttaa ensihoitajaa toimimaan potilaan eduksi hankalissa tilanteissa. Potilaiden kokemukset ensihoidossa vaikuttavat pitkälle aina hänen jatkohoitonsa onnistumiseen asti. Ensihoitajan tärkein tehtävä on kirjata potilaan lähtötilanne ja ympäristö mahdollisimman tarkasti. Potilaan haastatteluun voidaan käyttää siihen luotuja apuvälineitä, kuten MSE(Mental Status Examination) :tä tai PPEAT(Public Psychiatric Emergency Assessment Tool ) -työkalua.  Systemaattinen somaattinen tutkimus on mielenterveyspotilailla myös tärkeää.  Yhtenäiset kirjaus- ja haastattelukäytännöt parantavat ensihoidon laatua, potilasturvallisuutta ja kommunikaatiota jatkohoitolaitoksessa.

 

Pohdinta

Opinnäytetyössä nousi selvänä kehityskohteena esille protokollien ja yhtenäisten hoitokäytäntöjen puute. Protokollat ovat hyvä keino yhtenäistää hoitoa. Suurin tarve protokolliin olisi mielenterveyspotilaan haastattelutilanteessa. Lisäksi protokollat erityyppisiin ”stereotyyppisiin” käytöksiin, kuten epäluuloisuuteen tai psykoottisuuteen reagoitaessa olisivat hyödyksi. Tutkimuksissa selvisi, että tiettyjen työkalujen (kuten PPEAT ja MSE) toimivuutta oli testattu päivystystilanteessa, ja ne oli todettu hyödyllisiksi. MSE on pidempi, mutta kattavampi versio potilaan haastattelusta. PPEAT taas on päivystykselliseen toimintaan luotu, mutta hieman vähemmän kattava. Myös potilaan aktiivisuuden mittaaminen, ja etenkin muutokset siinä, auttaisivat kiireellisyyden arviota sairaalassa.

Potilasryhmänä mielenterveyspotilaat ovat jääneet jälkeen ensihoidon nopeasta kehittymisestä. Opinnäytetyöhön lukemissani tutkimuksissa ilmeni ensihoitajien kokevan, että ainut heidän antamansa hoito mielenterveyspotilaille oli kuljetus. Ensihoidolla olisi kuitenkin todellisuudessa paljon annettavaa potilaan tukemiseen ja alkutilanteen selvittämiseen. Mielenterveyshäiriöiden tunnistaminen on hankalaa, ja ensihoidon kontaktiaika on hyvin lyhyt. Ensihoitajien roolia mielenterveyden häiriöiden oikeassa tunnistamisessa ei ole tutkittu. Ongelmana ensihoidon osalta ovat myös alueelliset erot konsultaatiosta ja esimerkiksi virka-avun pyytämisestä.  

Hoitajien koulutus mielenterveyspotilaan kohtaamiseen ei vielä ole riittävää. Ensihoitaja tarvitsee paljon tietoa itse sairaudesta, jotta hän ymmärtää potilaan käytöksen ja osaa reagoida siihen oikein. Mielenterveyshäiriöistä kohdattaessa on myös tärkeää osata tiedostaa oma käytöksensä, ja muokata sitä potilaan tilan mukaan. Oikeanlaiset toimintamallit estävät tilanteita eskaloitumasta, ja itsevarma käytös lisää potilaan luottamusta hoitajiin.

 

Lähteet:

Lönnqvist, J., Henriksson, M., Marttunen, Partonen, T. (toim.) 2011. Psykiatria. Helsinki: Duodecim.

Manton, A, 2013. Care of the Psychiatric Patient in the Emergency Department. Emergency Nurses Association. Des Plaines. USA

Shaban, R. 2012. Paramedic’s clinical judgment and mental health assessments in emergency context: Research, practice, and tools of trade. Australasian Journal of Paramedicine. Volume 4. Issue 2. Australia.

Wright, K., McGlen, I. 2012. Mental Health emergencies: Using a structured assessment framework. Nursing Standard. Volume 27, Number 7. United Kingdom.


Muut sijoittuneet artikkelit:

 

Heidi Hamari, Pirjo Sankala, Heidi Serlo. Ensihoidon koulutusohjelma, Oulun ammattikorkeakoulu.

 

Artikkeli opinnäytetyöstä Ensihoitajan (amk) osaamisvaatimukset tulevaisuudessa - ensihoitajien (amk) osaamisvaatimuksia sairaalan ulkopuolisessa ympäristössä Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella vuonna 2025

 

ENSIHOITAJAN (AMK) OSAAMISVAATIMUKSET TULEVAISUUDESSA

 

Ensihoitopalvelut kehittyvät, päivystyspisteet keskittyvät, potilaat ovat monisairaampia ja väestö ikääntyy. Ensihoidossa tarvittavan osaamisen vaatimukset kasvavat jatkuvasti ja tulevaisuudessa kentällä vaaditaan korkeatasoisempaa osaamista. Tästä syystä ensihoitaja (AMK) -koulutusta on kehitettävä jatkuvasti, jotta myös tulevat ensihoitajat ovat valmiita kohtaamaan tulevaisuuden haasteet.

 

Tarkoitus ja tavoitteet

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ensihoitajien (AMK) tulevaisuuden osaamisvaatimuksia sairaalan ulkopuolisessa ympäristössä vuonna 2025. Tavoitteena oli saada sellaista tietoa, jonka avulla Oulun ammattikorkeakoulun ensihoitaja (AMK) -koulutusta voidaan kehittää odotusten mukaisesti vastaamaan tulevaisuuden vaatimuksiin. Tuloksia voidaan hyödyntää myös ensihoitajien täydennyskoulutuksen kehittämisessä.

 

Menetelmät

Tutkimus suoritettiin delfi-menetelmällä, joka soveltuu hyvin tulevaisuuden tutkimiseen. Tutkimuksessa käytettiin asiantuntijoina Oulu-Koillismaan ja Jokilaaksojen pelastuslaitoksien ensihoitajia (AMK), joilla on vähintään kolmen vuoden työkokemus hoitotason ensihoidossa. Tutkimuksen aineisto kerättiin kaksivaiheisesti Webropol-kyselyinä.

 

Keskeiset tulokset

Tulevaisuuden ensihoitaja (AMK) on jatkuvasti kouluttautuva asiakaspalvelija, joka on valmis kohtaamaan muitakin kuin hätätilapotilaita. Ensihoitaja kykenee vastaamaan kehittyvän teknologian ja lääkehoidon haasteisiin sekä hallitsee potilaan kokonaisvaltaisen hoidon enenevissä määrin myös potilaan kotona.

Ensihoitaja (AMK) -koulutuksen tulee edelleen sisältää sekä ensihoidollista että sairaanhoidollista opetusta. Lähi- ja simulaatio-opetuksen määrää ei tule vähentää, jotta ensihoitaja (AMK) –koulutus pysyy laadukkaana.  Ensihoidon opettajien tulee edelleen olla mukana käytännön ensihoitotyössä, jotta he pystyvät tarjoamaan opiskelijoilleen mahdollisimman työelämälähtöistä opetusta.

 

Pohdinta

Tulevaisuuden suuntauksena on enenevissä määrin potilaan hoitaminen kotiin. Ensihoidon erityisosaamiseen kuuluu hätätilapotilaiden hoito, mutta yhteistyö kotisairaanhoidon kanssa sekä potilaiden hoitaminen kotona kiireettömillä tehtävillä tulevat lisääntymään. Ensihoidon lääkevalikoima laajenee, ja potilaiden lääkemäärät kasvavat, joten ensihoitajan tulee osata tarkastella kattavammin lääkkeiden yhteis- ja haittavaikutuksia. Myös lisääntyvät kotisairaanhoidolliset toimenpiteet kuten i.v.-antibioottien anto korostavat farmakologisen osaamisen tarvetta.

Ensihoidon osuutta koulutuksessa ei pidä vähentää. Ensihoitotyöhön tähtäävien opintojen tulee nykykäytännön mukaisesti olla opintojen alusta lähtien mukana väheksymättä kuitenkaan sairaanhoidollista osaamista. Intubaatio-opetus tulisi jättää pois, mutta sen sijaan opinnoissa pitäisi käydä läpi enemmän valtakunnallisia tietojärjestelmiä ja hälytysajoa. Myös ensihoitaja (AMK) -koulutuksien valtakunnallinen yhtenäistäminen tulee jatkossa ajankohtaiseksi.

Ensihoitaja (AMK) -koulutuksen on vastattava työelämän muutoksiin, joten on tärkeää pohtia, mitä opintoja tutkintoon on mahdollista sisällyttää. Mitä voi tarjota lisä- tai jatkokoulutuksena ja mitä jätetään työpaikkojen harteille? Pitäisikö kotisairaanhoidon opetusta lisätä ensihoidon opetuksen kustannuksella? Nykyistä ensihoitaja (AMK) – koulutusta pidetään hyvänä ja laadukkaana, ja sen toivotaan pysyvän sellaisena vastaisuudessakin.


 

 

Jere-Joonas Liimatainen & Katri Luostarinen. Ensihoidon koulutusohjelma, Oulun ammattikorkeakoulu.

 

Tarkistuslista sepsiksen tunnistamisen apuna

 

 

Ensihoidolla ja päivystyksillä on merkittävä rooli vaikean sepsiksen tunnistamisessa ja hoidossa. Esimerkiksi Suomessa suoritetussa laajassa Finnsepsis-tutkimuksessa vaikeaan sepsikseen sairastuneista potilaista 58 % oli peräisin sairaalan ulkopuolelta. [2] Ensihoidon ja päivystyksen yhteistyön merkitys korostuu pitkien välimatkojen Suomessa, jossa kuljetukseen kuluva aika voi viivästyttää potilaan oireiden taustalla olevan perussyyn hoitoa. Sepsispotilaan selviytymiseen vaikuttavia viiveitä voidaan lyhentää merkittävästi esimerkiksi hyvällä raportoinnilla, jossa tunnistettu tai epäilty sepsis mainitaan.[3] Tämä puolestaan edellyttää sepsiksen asianmukaista tunnistamista.

 

Ulkomailla sepsiksen tunnistamisen apuna on käytetty jo jonkin aikaa erilaisia tarkistuslistoja. Ensihoidon käytössä niistä on olemassa tutkimustietoa, jossa on huomattu paikallisella tasolla vaikean sepsiksen tunnistamisen paranevan ja hoitokomplikaatioiden vähenevän. [1]

 

Tarkoitus ja tavoitteet

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tehdä tarkistuslistat KAKS:n päivystyspoliklinikan ja Kainuun SOTE:n ensihoidon käyttöön. Listojen avulla pyrittiin vähäoireisimpien sepsistapausten tunnistamiseen, potilaiden asianmukaisen hoidon viivästymisen vähentymiseen sekä raportoinnin helpottamiseen ensihoidon ja päivystyksen välillä. Kaikella tällä tähdättiin potilaiden hyvinvoinnin ja selviämisen parantamiseen.

 

Menetelmät ja keskeiset tulokset

Valitsimme ulkomaisista toimintamalleista ne, joiden toimivuus oli osoitettu hyväksi. Lisäksi tunnistusmallien piti soveltua hyvin sekä ensihoitoon että päivystykseen. Wallgrenin ym. (2013) tutkimuksen mukaan ensivaiheen tunnistamisessa SIRS-kriteeristöä hyödyntävällä Robsonin-listalla oli BAS 90-30-90-mallia ja kliinistä päätöksentekoa paremmat tulokset, joten perustimme ensivaiheen tunnistamisen tälle. [4] Vaikeaan sepsikseen liittyvien elintoimintojen häiriöiden tunnistamisen perustimme The UK Spesis Trustin Red Flag Sepsis–malliin, sillä sen avulla kyetään jo ensihoidossa arvioimaan paremmin potilaan riskitasoa ilman laboratoriokokeita. Septisen sokin osalta perustimme kriteerit ja hoito-ohjeet Surviving Sepsis -kampanjan ohjeistukseen ja käypä hoito -suositukseen.

 

Jaoimme listan kolmeen tunnistus- ja toimintavaiheeseen sepsiksen vaikeusasteiden mukaisesti. Tämä helpotti havainnollistamaan sitä, millaiset löydökset tarvitaan aiheuttamaan tiettyjä toimenpiteitä. Tarkistuslistoja testattiin Kainuun päivystyksessä ja ensihoidossa kolmen viikon ajan, minkä jälkeen kerätyn palautteen perusteella tehtiin käyttöä helpottavia muutoksia. Testivaiheessa listat koettiin palautteen perusteella pääosin hyödyllisiksi ja useimmat vastaajat olivat valmiita käyttämään niitä myös jatkossa.

 

Pohdinta

Optimitilanteessa tarkistuslistojen kautta päivystyksellä ja ensihoidolla on yhteinen käsitys sepsiksen termistöstä ja sepsispotilaiden keskeisistä hoitomenetelmistä. Tarkistuslistojen käyttäminen saattaa helpottaa myös työdiagnoosin selvittelyssä, mikä on erittäin tärkeää raportoinnin kannalta päivystyksessä. Tekemämme listan mahdollisia vaikutuksia sepsispotilaiden tunnistamiseen ja hoitoon voitaisiin tulevaisuudessa tutkia. Mikäli lista ja sen sisällyttämät menetelmät todetaan tehokkaaksi, niin sitä voitaisiin soveltaa mahdollisesti myös muiden toimijoiden, kuten kotihoidon käyttöön riskinarviotyökaluna.

 

LÄHTEET:

[1] Guerra, W.F., Mayfield T.R., Meyers, M.S., Clouatre A.E. & Riccio, J.C. 2013. Early Detection and Treatment of Patients with Severe Sepsis by Pre-hospital Personell. Journal of Emergency Medicine 44 (6), 1116 - 1125

 

[2] Karlsson, S. 2009. The incidence and outcome of sepsis in Finland – The Finnsepsis study. Helsinki: Helsinki University.

 

[3] Studnek, J.R., Artho, M.R., Garner, C.L. & Jones, A.E. 2012 The Impact of Emergency Medical Services on the Emergency Department Care of Severe Sepsis. American Journal of Emergency medicine, 30 (1). 51-56.

 

[4] Wallgren, U. M, Castrén, M., Svensson, A.E.V, Kurland, L., 2013. Indentification of the Adult Septic Patient in the Pre-hospital Setting: a Comparison of Two Screening tools and Clinical judgement. European journal of emergency medicine. 21 (4)