Yle uutisoi 7.7. Keski-Suomen ja Etelä-Savon sairaanhoitopiirien eroista, mitä tulee ensihoidossa tapahtuviin ylitöihin (https://yle.fi/uutiset/3-12010329). Molempien alueiden linjaus on, että kiireelliselle tehtävälle tulee aina lähteä, vaikka työvuoro olisi jo loppunut. Ero on siinä, miten määritellään ”kiireellinen tehtävä”. Keski-Suomessa kiireelliseksi tehtäväksi katsotaan A- ja B-luokan tehtävät, kun taas Etelä-Savossa myös C-luokan tehtävät lasketaan kiireelliseksi.
Ensihoidon ylityökysymys on hankala moneltakin osin. Työaikalainsäädännön puolelta katsottuna ei ole epäselvää, etteikö työntekijä voisi kieltäytyä vaikka A-luokan tehtävästä, jos tehtävä tulee työajan päättymisen jälkeen. Työnantajalla ei ole oikeutta määrätä työntekijää ylitöihin normaalioloissa. Piste.
Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä sanoo, että ”Terveydenhuollon ammattihenkilön tulee aina antaa kiireellisen hoidon tarpeessa olevalle apua.” (3 luku, 15§). ”Aina”-termi viittaa siihen, että kiireellistä hoitoa tarvitsevaa ihmistä olisi pysähdyttävä hoitamaan, vaikka taivas olisi tippumassa niskaan tai Scarlett Johansson odottaisi ravintolassa treffien merkeissä. Toinen laki siis velvoittaa esimerkiksi ensihoitajan antamaan apua kiireellistä hoitoa vaativalle potilaalle, oli tilanne mikä tahansa. Minkäänlaista ennakkotapausta asiasta ei ole, eli kukaan ei tiedä, miten oikeus katsoisi tilannetta, jossa kaksi lakia on osittain ristiriidassa keskenään.
Asiaan olisi varmasti hyvä saada valtakunnalliset linjaukset korkeammalta taholta, jotta pelisäännöt olisivat kaikille samat.
Olisi helppoa lähteä moralisoimaan ensihoitajia, jotka eivät suostu ylitöihin, vaan pitävät tiukasti kiinni oikeuksistaan päästä töistä ajallaan. Jos asiaa lähtisi kysymään maallikoilta, voisi kuvitella, että monet vastauksista olisivat esimerkiksi ”Kyllä pitää kaikkia auttaa, itsehän ovat alan valinneet” ja ”Kyllä toisen ihmisen auttaminen menee ensisijalle, vaikka joutuisikin tekemään ylitöitä”. Melko varmasti myös taikasana ”kutsumusammatti” tulisi mainittua perusteluna ylitöille.
Tällä(kään) kertaa valitettavasti asia ei ole näin yksinkertainen. Ensihoitajat ovat hekin ihmisiä, joilla (useimmilla) on elämä myös työn ulkopuolella. Vaikka kaikki ensihoidossa työskentelevät varmasti tietävät, että riski työvuoron venymiselle on aina olemassa, on silti ikävää, jos lasten hakeminen päiväkodista tai suunniteltu ravintolaillallinen lykkääntyvät pelkästään ylitöiden takia.
Toivottavasti tästä asiasta saadaan laajempaa keskustelua aikaiseksi. Ei ole kenenkään etu, että ylityöasia, jossa kaksi lakia on ristiriidassa keskenään, aiheuttaa pahimmassa tapauksessa oikeusjutun, jossa puidaan, kuka oli oikeassa.
Siinä oikeustaistelussa ainoat, ketkä jäävät voitolle, ovat asianajajat.
-Aapo Liukko-