Erik Lydén: Savumerkkejä

2018-12-14T18:28:25+00:0004.10.2018|Hallituksen blogi|

Jokainen muistanee ainakin lapsuudestaan intiaanien savumerkit. Niitä allekirjoittanut yritti kotipihan nurkassa harjoitellakin, mutta aikuisväestö onneksi puuttui asiaan riittävän ajoissa: Ei olisi ehkä tullut palokunnalta tarraa kouraan.

Kaikilla heimoilla oli aikoinaan oma kielensä ja tapansa viestiä savumerkein; aivan kuten ensihoitoalallakin on oma kielensä. Kun saman porukan jäsenten pitää viestiä keskenään, siihen pitää luoda hyvät välineet. Jos jokin nimittäin jarruttaa yhteistä kehitystä, se on riittämätön viestintä.

Nykyajan nopein viestiväline ei ole tosin savumerkit, vaan tietenkin Facebook. Ensihoitoalakin on ottanut somen omakseen: Aktiivisten tekijöiden luomat ryhmät välittävät tietoa uutisista väitöskirjoihin, herättäen välillä kiivastakin keskustelua.

Sosiaalinen media on alan viestinnän oma CPAP: Nyt kaikille jo lähes itsestäänselvyys, mutta harva muistaa, että näin on ollut vain hetken aikaa. Ennen digitaalisuutta viestintä ja vaikuttaminen tehtiin lehdissä. Kun tapamme viestiä muuttui, ne joutuivat uusien haasteiden eteen. Sama pätee myös ammatilliseen viestintään.

Lehdet eivät ruoki puskaradiota samalla tavalla kuin ennen. Asiat keskustellaan tässä ja nyt. Puheenaiheet syntyvät samalla hetkellä kun joku postaa asian someen. Lehtiäkään ei toki ole unohdettu – ne vain toimivat eri tavalla. Painetun median rooliksi jää taustoittaa asioita ja tarjota käsinkosketeltavaa luettavaa kahvipöytiin ja sänkyyn ennen nukkumaanmenoa luettavaksi.

Tämä muutos koskettaa kaikkia – myös Suomen Ensihoitoalan Liittoa. SEHL:in historiikkia lukiessa kiinnittää huomiota siihen tosiseikkaan, että viestinnän merkitys on ollut toiminnassa aina suuri. Tämä on luonnollista, sillä vaikuttaminen vaatii aina viestintää. Alamme pioneerit viestivät aikanaan liimaamalla kirjoituskoneliuskoja paperille jäsentiedotteen muotoon. Ajat ovat todellakin muuttuneet, mutta liiton viestinnän järjestelmällinen kehittäminen myös nykyisten aktiivien toimesta on hyvä tapa myös tehdä kunniaa näille uranuurtajille.

Liiton 50-vuotishistoriikissa Antti Järvinen toteaa: ”Ensihoitaja-lehti on aina herkästi kuvastanut yhtäältä liiton toimintaa ja toisaalta kaikkea ajankohtaista ensihoidosta”. Kun tämä viisas lause muutetaan preesens-muotoon, se voidaan kirjoittaa uudelleen: ”Liiton viestintä sekä painetussa että sähköisessä mediassa kuvastaa herkästi yhtäältä liiton toimintaa ja toisaalta kaikkea ajankohtaista ensihoidosta”.

Tässä olemme nyt, ja tähän suuntaan myös SEHL:in hallitus lähti viemään liiton viestintää vuoden 2017 keväällä. Viestintää oli lähdetty uudistamaan jo aiemmin erityisesti verkossa, mutta nyt päätettiin ottaa vielä isompia askeleita. Systole ja Ensihoitaja-lehti päätettiin yhdistää. Asiaa arvioitiin laajalla rintamalla useasta eri näkökulmasta. Muutoksen tekijät päätyivät aina samaan lopputulokseen: Yhteistyöstä on saavutettavissa pelkkiä hyötyjä niin liitolle kuin sen jäsenistöllekin.

Se, mitä leveämmät hartiat lehdenteossa mahdollistavat, ohjataan edelleen verkkoviestinnän parantamiseen. Voimme kertoa ammatillisen edunvalvonnan asioista ajantasaisesti ja kattavasti, taustoittaen asioita tarvittaessa lisää esimerkiksi lehdessä. Loimme myös uusia välineitä: Juuri katselemasi uudet kotisivut sekä hallituksen blogin, jonka ensimmäistä kirjoitusta parhaillaan luet.

Kaikessa viestinnän kehittämisessä ei ole kyse kuitenkaan pelkistä sisällöistä tai välineistä. Tekemisessä korostuu myös yhteistyön tarve. Siinä missä alan ihmiset ovat somen myötä yhä lähempänä toisiaan, myös alan yhteisöiden pitää löytää toisensa yhä paremmin. Tämä on kehityskulku, joka on jo käynnissä.

Liitot työskentelevät yhdessä työturvallisuuden parantamiseksi. Olemme lukeneet sinivilkkuyhteisöstä, joka on eri viranomaistahojen tahdonilmaisu työskennellä yhdessä työturvallisuuden edistämiseksi. On syntynyt jopa aivan uusia järjestöjä kuten Finn’EM, jonka keskeinen toimintaperiaate on syventää yhteistyötä ja madaltaa ammatillisia raja-aitoja. Ja samassa asenneilmastossa – luonnollisesti – myös kaksi alan lehteä yhdistyivät.

Yhdessä tekevä ja yhdessä viestivä ensihoitoala on vahva. Mukavinta tässä on se, että aivan jokainen meistä voi nykypäivänä osallistua tuohon työhön yhdessä kollegoiden kanssa.

 

Kirjoittaja on ensihoitaja ja Suomen Ensihoitoalan Liiton hallituksen jäsen.