SEHL keskustelee Kansaneläkelaitoksen kanssa erityisäitiysrahan perusteista ensihoidossa. Liiton edustajat kävivät elokuun alussa keskustelemassa ensihoitajille myönnettävän erityisäitiysrahan perusteista. Keskusteluyhteys on avattu, ja vaikuttamistyö jatkuu.

Hallituksen jäsen Laura-Maria Poikela

Suomen Ensihoitoalan Liitto teki huhtikuussa erityisäitiysrahaa koskevan julkilausuman, jossa vaadittiin Kansaneläkelaitosta selkeyttämään erityisäitiysrahan myöntämisen perusteita. Julkilausuma lähetettiin huhtikuussa erikseen tiedoksi Kelalle. Tässä yhteydessä Kela kommentoi julkilausumaa sanoen, että erityisäitiysrahaa koskien vaikuttamistyö pitäisi kohdistaa lainsäätäjään, eli eduskuntaan ja sosiaali- ja terveysministeriöön. SEHL toimi ripeästi ja toimitti Kelalle vastineen.

Tästä alkoi hyvähenkinen keskustelu ja yhteistyö, joka lopulta johti siihen, että SEHL:n edustajat kävivät tapaamassa Kansaneläkelaitoksen edustajia 8.8. Helsingissä. Tapaamisessa saimme kuulla, että erityisäitiysrahaa myönnetään ylipäätään valtakunnallisesti vain parille-kolmelle sadalle odottavalle äidille vuosittain. Hakemuksiakaan ei tule Kelalle paljoa enempää. Kyseessä on siis näin ollen etuus, jota ei joko tunneta riittävästi tai valitaan olla hakematta.

Tietenkin hakemusten määrään vaikuttaa myös työnantajien kyky sijoittaa raskaana oleva työntekijä hänen tai sikiön terveyttä vaarantavasta työstä raskauden ajaksi toisiin tehtäviin. Näin varmasti hyvin usein tapahtuukin. Yksin sairausvakuutuslaki ja sen nojalla annettu asetus (VNA 1335/2004) eivät anna mahdollisuutta huomioida erityisäitiysrahaharkinnassa esimerkiksi haastavia työskentelyolosuhteita, yötyötä, työn fyysisyyttä, tai väkivallan uhkaa.

Jo tällä hetkellä osa ensihoidossa työskentelevistä odottavista äideistä saa tai on saanut erityisäitiysrahaa. Kelan tulkinnan mukaan ensihoitotyö on siis nykyiselläänkin sijoittunut sairausvakuutuslain 9 luvun 4 §:n soveltamisalaan joissain tapauksissa. Käytännössä kuitenkin monien ensihoitajien osalta 4 §:n 1 momentin ”kemiallinen aine, säteily tai tarttuva tauti taikka muu vastaava seikka” -kriteeri on osoittautunut esteeksi erityisäitiysrahan saamiselle, sillä lain ja asetuksen esitöiden perusteella ”muu vastaava seikka” on rajattu koskemaan käytännössä vain sukellus- ja kaivostyöskentelyä sekä muuta paineistetuissa tiloissa työskentelyä.

Ala on muuttunut, laki ei pysy perässä

SEHL toi tapaamisessa esiin ensihoitotyön muutokset sairausvakuutuslain säännöksen säätämisen jälkeen. Säännös on pysynyt käytännössä muuttumattomana vuodesta 1991. Aika on ajanut tämän lainsäädännön ohi aivan selvästi. Suomen työsopimuslaki ja työturvallisuuslaki sekä alla mainittu EU-sääntelyä edustava direktiivi ottavat paljon kokonaisvaltaisemmin huomioon raskaana olevan työntekijän ja sikiön terveyden suojelun tarpeen kuin sairausvakuutuslaki. Sairausvakuutuslain 9 luvun 4 §:n soveltamisala on näihin nähden erittäin kapea.

Työnantajalle asetetaan eduskunnan säätämillä laeilla velvollisuus suojella tiettyä työntekijäryhmää, mutta kuitenkin yhteiskunnan ratkaisuna on sairausloma ja taloudellisesti huomattavasti erityisäitiysrahaa heikompi tukimuoto eli sairauspäiväraha. Erityisäitiysraha ja Kelan sairauspäiväraha laskettuna 40.000 euron vuosituloilla eroavat toisistaan n. 13 eurolla/päivä. 50.000 euron tuloilla ero on jo käytännössä 20 euroa/päivä. Taloudellinen vaikutus perhekohtaisesti on näin ollen kuukausitasolla merkittävä.

Jos raskaana oleva ensihoitaja pakotetaan käytännössä siirtymään työstään sairauslomalle, vaikka hän muuta työtä tehdessään olisi varsin työkykyinen, on tilanne myös työnantajapuolen näkökulmasta hankala. Useissa työehtosopimuksissa on sovittu sairausajan palkallisuudesta. Tällaisessa tapauksessa työnantaja maksaa siis työkykyiselle työntekijälle sairausajan palkkaa työkyvyttömyysperusteella tilanteessa, jossa erityisäitiysrahaa ei ole myönnetty ja työnantajalla ei ole tarjota työntekijälle muuta kuin raskaana olevan tai sikiön terveyden mahdollisesti vaarantavaa työtä.

Sairauslomien ajalle ei välttämättä ole mahdollista rekrytoida sijaista. Erityisäitiysvapaan ajaksi sijainen olisi mahdollista palkata, sillä erityisäitiysvapaa ketjuttuu luontevasti äitiysvapaan kanssa, jolloin sijaisuus voidaan täyttää pidemmäksi aikaa. Työnantajapuolen luulisi myös kannattavan SEHL:n näkemystä siitä, että työkykyinen ensihoitaja, jolle ei työnantajalla ole tarjota muuta työtä, kuuluu nimenomaan erityisäitiysvapaalle, eikä sairauslomalle.

Erityisäitiysraha ei missään nimessä ole tarkoitettu sairausajan palkan tai sairauspäivärahan korvikkeeksi tilanteissa, joissa työntekijä tosiasiallisesti on työkyvytön sairauden vuoksi. Mikäli työntekijä kuitenkin olisi työkykyinen esimerkiksi toimistotyöhön asemalla tai päivävuoroon sairaalaosastolla, mutta työnantajalla ei ole tällaista työtä työntekijälle tarjota, julistetaan työntekijä mielestäni väärin perustein työkyvyttömäksi.

Kysynkin: Toteutuuko lainsäätäjän tarkoitus sairausvakuutuslain ja valtioneuvoston asetuksen sanamuodolla ja sen nykyisellä tulkinnalla?

Jos yhteiskunnalla on intressi suojella tällaista haavoittuvassa asemassa olevaa työntekijäryhmää, tulisi yhteiskunnan myös järjestää riittävät tukimuodot sääntelyn tarkoituksen toteutumisen mahdollistamiseksi. Raskaus ei ole sairaus, siksi erityisäitiysrahan myöntämisen lähtökohtakin on työkykyisyys. Jos työkykyiselle työntekijälle on työnantajalla tarjota ainoastaan raskaana olevan tai sikiön terveyden vaarantavaa työtä, tulisi erityisäitiysvapaan ja erityisäitiysrahan kattaa nimenomaan tämä tilanne.

Valoa vaikuttamistyön tunnelin päässä

Erityisäitiysrahan myöntämisen harkinnassa Kela tarkastelee hakemusta lainsäädännön ja asetuksen edellytysten valossa, mutta paljon merkitystä on myös Työterveyslaitoksen virallisella ohjeistuksella. Tätä ohjeistusta päivitetään tällä hetkellä. Näin ollen SEHL:n seuraava askel tässä vaikuttamistyössä on olla yhteydessä Työterveyslaitoksen asiantuntijatiimiin, joka tätä ohjeistusta päivittää.

Lisäksi Kelaan on nyt luotu hyvät suhteet, joiden avulla pääsemme myös varmasti eteenpäin, kun perhevapaauudistusta Suomessa valmistellaan mm. stm:ssä tällä hallituskaudella. Erityisäitiysraha tulee siis ottaa SEHL:n näkemyksen mukaan käsittelyyn, kun lapsiperheiden tukimuotoja muutenkin tarkastellaan kokonaisuutena uudelleen ja päivitetään. SEHL osallistuu aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun myös tältä osin.

Jäsenistö voi vaikuttaa

SEHL toivoo, että erityisäitiysrahaa haettaisiin, kielteisistä päätöksistä valitettaisiin ja Kelan täsmentäviin kysymyksiin hakemusprosessin aikana vastattaisiin kattavasti, jotta päästäisiin yhä lähemmäs tilannetta, jossa ensihoitajille myös säännönmukaisemmin myönnettäisiin erityisäitiysraha. Kielteinen päätös voidaan myös hakijan harkinnan jälkeen saattaa vakuutusoikeuden arvioitavaksi.

Seuraavaksi kysytään sinnikkyyttä siinä, että ensihoitotyön luonne todella saadaan kuvatuksi riittävän selkeästi ohjeistuksia laativille tahoille kuten Työterveyslaitokselle ja työterveyslääkäreille. Tätä työtä SEHL tekee teidän tuellanne juuri nyt.

 

Teksti: Laura-Maria Poikela, SEHL:in hallituksen jäsen

 

Juridiikkaa erityisäitiysrahan takana:

Oikeudesta erityisäitiysrahaan on säädetty sairausvakuutuslain (21.12.2004/1224) 9 luvun 4 §:ssä. Erityisäitiysvapaasta säädetään lisäksi työsopimuslaissa (55/2001). Valtioneuvoston asetusten 1335/2004 ja 619/2015 perusteella raskaana olevalla naisella voi olla oikeus erityisäitiysrahaan, jos hänen työtehtäviinsä tai työoloihinsa liittyvä kemiallinen aine, säteily tai tarttuva tauti taikka muu vastaava seikka vaarantaa raskaana olevan tai sikiön terveyden. Erityisäitiysrahan maksamisen edellytyksenä on, että nainen on työkykyinen eikä hänelle voida järjestää muuta työtä.

Erityisäitiysrahaa haetaan Kelasta ja hakemuksen liitteeksi tarvitaan lääkärin lausunto. Lausunnossa kuvataan sikiön kehitykselle tai raskaudelle haitalliseksi arvioidut työtehtävät ja altistuminen. Erityisäitiysrahaa maksetaan ajalta, jonka vakuutettu on työtehtäviinsä tai työoloihinsa liittyvän vaaratekijän vuoksi estynyt tekemästä työtään, kuitenkin enintään siihen saakka, kun vakuutetun oikeus äitiysrahaan alkaa.

NEUVOSTON DIREKTIIVI 92/85/ETY koskee toimenpiteitä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä. Direktiivin säätämisen perusteena on katsottu olevan mm. se, että jotkin toiminnan lajit saattavat muodostaa raskaana oleville, äskettäin synnyttäneille tai imettäville työntekijöille erityisen riskin altistua vaarallisille tekijöille, menetelmille tai työolosuhteille.

Direktiivin mukaan tällaiset riskit on työnantajan arvioitava ja arvioinnin tuloksista tiedotettava naispuolisille työntekijöille ja/tai heidän edustajilleen ja mikäli tällaisen arvioinnin tuloksena ilmenee naispuolisten työntekijöiden turvallisuutta tai terveyttä koskevan vaaran olemassaolo, on huolehdittava näiden työntekijöiden suojelemisesta.

Raskaana olevien, äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden ei pidä osallistua tehtäviin, joiden on osoitettu altistavan tietyille turvallisuuden ja terveyden vaarantaville tekijöille tai työolosuhteille. Näitä ovat direktiivin mukaan esimerkiksi fyysiset tekijät siltä osin kuin niiden katsotaan aiheuttavan sikiövaurioita ja/tai vaurioittavan istukan kiinnitystä. Etenkin:

a) iskut, tärinä tai liike;
b) taakkojen käsittely, mikäli tästä aiheutuu, etenkin selkään kohdistuvia, vaaroja;
c) melu;
d) ionisoiva säteily;
e) ionisoimaton säteily;
f) äärimmäinen kylmyys tai kuumuus;
g) liikkeet ja asennot, liikkuminen – joko yrityksen sisällä tai sen ulkopuolella – henkinen ja fyysinen väsymys sekä muut direktiivin 2 artiklassa määritellyn työntekijän toimintaan liittyvät fyysiset rasitukset.